Aki Färm talvikaudella
04.01.2009 15:27
Haastatteluun on saatu Aki Färm. Kerro lyhyesti perusfaktat eli ikä, paino, siviilisääty, kengännumero, pituus, pyörän väri, keskiön leveys, suosikkikahvi, kauan ajanut, polkupyörän merkki, sponsorit, osoite, suosikkiajopaikkasi ja seura?

Ööhh.. 22v / 76kg / naimaton / 43 / 183cm / valkoinen / 83mm / Presidentti / 8v / Commencal / Hi5bikes, Adidas Eyewear, Shimano, Mavic, Fox Racing Shox, Euroauto / Taka-Töölö, Klaukkala ja Kalpalinna / DHT.

Millä luotoilla mennään?

Ei ainakaan rajattomilla kun on vähän sattunut. Viime kaudelta napsahti Suomen mestaruus ja DH-cupin kokonaisvoitto. Junnuvuosilta on kaksi Suomen mestaruutta.
Mites ulkomailla?

Junnusarjoissa parhaiksi saavutuksiksi jäi 2004 Puolassa järjestetyistä EM-kisoissa tullut 15. sija. Samana vuonma MM-kisoissa Les Getsissä olin 21.
Aikuisissa sitten 2006 EM 20. Italiasta ja samassa paikassa tänä vuonna onnistuin pilaamaan MM Top 30 –sijoituksen radan periaatteessa viimeiseen mutkaan. Lisäksi olen tällä hetkellä nuorin suomalainen kuljettaja, joka pystyy ajamaan MC:ssa finaaliin, eli uusia tuulia odotellessa. mm. Markus Olkkoselta voi odottaa hyviä suorituksia tulevina vuosina.

Toimitus muistelee, että olisi sattunut useammankin kuin kerran edellisinä vuosina?

Noo.. 2005 Livignon MM-kisoissa kaaduin mutaisella puusillalla lentäen alastulon yli tasaiselle. Siinä rytäkässä olkapää lähti sijoiltaan. Olkapää leikattiin armeija-aikana useamman sijoiltaan menon jälkeen, mistä seurasi lähes loputon vapautus. Jos pidemmälle muistelee niin 2002 surullisen kuuluisassa Jyväskylän kivikossa murtui molemmat ranteet.

Viimeisimpänä ja pahimpana taitaa olla oikean polven totaali räjähtäminen Scuolin kisan harjoituksissa, Sveitsissä 2007. Siitä tulikin sitten halpa keikka, kaksi yötä sveitsiläisessä sairaalassa maksoi mukavat 4800 Sveitsin frangia. Tämän lisäksi tv:n katsomisesta veloitettiin erikseen! Internetin käytöstä en kertonut...
Tuosta seurasi melkoinen rumba kun kisa-auto jäi Sveitsiin. Jouduin lähtemään auton hakuun kaksi viikkoa polven hajoamisen jälkeen. Samalla kotiutin Koskisen Anssin Suomeen. Suomessa oli edessä leikkaus, jonka jälkeen kuuden kuukauden kuntoutus ja ajokielto.

Haluatko vähän kertoa tulevaisuuden toivoille elämästä molemmat ranteet paketissa?

Aika vähän siinä alkuun pystyy mitään tekemään, mutta kyllä se siitä. Muistan vielä sen kun vaihtorahat tippui kaupan lattialle, en voi suositella!

Tarinoita vuosien varrelta varmasti olisi mutta jätetään ne toiseen haastikseen ja kysytäänpän pojan treenamisesta vähän, eli mites nyt talvi? Tuleeko käytyä lenkillä vai pitääkö paikkansa toimitukseen kantautunut huhu motocrossin opiskelusta sohvalta käsin?

Kyllä tässä nyt systemaattista fyysistä harjoittelua on tullut harrastettua. Ohjelmassa on ollut kuntosalia, raakaa lenkkiä virkistävässä Suomen syyssäässä... niin ja rossia!

Niin sinäkin taisit tuossa hurahtaa motocrossiin?

En nyt niinkään pelkästään motocrossiin vaan myöskin enduroon, koska näen siinä samoja elementtejä kuin mäkipyöräilyssä. Rossissa ajetaan kaasuvaijeri kireällä ja radat ovat leveitä, kun taas endurossa ajetaan osittain metsässä ja samalla siinä saa tatsia ajolinjojen poimimiseen.

Noniin vaihdetaanpa aihetta sujuvasti, mites ensi vuoden tavoitteet? Nähdäänkö miestä Suomessa?

Kyllä nähdään! Suomessa pyrin ajamaan kaikki mahdolliset kisat, jotka eivät mene päällekkäin ulkomaiden kisojen kanssa. Ainakin FDA:n kanssa yhteistyössä järjestetyt cupin kisat näyttää olevan suunniteltu niin kivasti, että näillä näkymin pääsen ajamaan ne kaikki!

Tavoitteet kaudelle 2009 ovat Suomen mestaruuden ja kokonaiscupin voiton uusiminen. Ulkomailla pitäisi saada ehjä kausi, sitten voi tapahtua mitä vain! Ensi vuonna MM-kisat jäävät ainakin väliin henkilökohtaisista syistä.

Haluatko antaa vinkkejä junnuille, jotka haluavat lähteä ulkomaille?

Ulkomaille kannattaa ehdottomasti lähteä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, vaikka jonkun kokeneemman reissaajan mukaan. Ulkomailla radat ovat kuitenkin pidempiä ja jyrkempiä ja siihen kannattaa lähteä hakemaan tuntumaa mahdollisimman nuorena. Ensimmäiset voi kisat menee enemmän tai vähemmän pipariksi, mutta siitä ei kannata lannistua. En nyt äkkiseltään muista ketään suomalaista ketä olisi suoraan pärjännyt.
Ulkomailla ajaminen vaatii kuitenkin aivan erilaista asennetta, koska pitää pystyä ajamaan ehjiä laskuja jopa viisi kertaa pidemmissä radoilla monina päivänä. Ainakin itse olen huomannut sen, että huonolla ajokunnolla on vaikea ajaa pystyssä neljän minuutin ratoja alas asti.

Tähän mennessä on voitu melkeen puhua eri lajeista kun puhutaan alamäkiajosta ulkomailla ja Suomessa. Nyt toivottavasti Suomessa ajetaan paremmilla radoilla kun olen itsekkin niitä suunnittelemassa, mottona “vauhti ja vaihtoehtoiset ajolinjat”. Uuden cupin ratoja pyritään tekemään niin, että se yleispolku ei ole aina se nopein tie alas. Tähän menneessä Suomen radat ovat suosineet kuskeja, jotka osaavat säilyttää vauhdin ja kerätä sitä lisää, kun taas ulkomailla jarrutuspaikoilla ja mutkissa tehdään ne isoimmat erot.

Yhteenvetona voin sanoa, että rohkeasti vaan juttelemaan vanhemmille kuskeille, kyllä sieltä aina joku löytyy, joka kaipaa bensalaskun jakajaa ja matkaseuraa.

Ulkomaille on siis tärkeä lähteä mahdollisimman aikaisin. Mikä Suomessa sitten on fiksuinta, mitä ulkomailla suuntaava juniori voi tehdä?

Tärkeintä on, että ajaminen pysyy hauskana! Huonolla fiiliksellä ei voiteta, vaikka kuinka rata ja päivä ei olisi otollinen, se pitäisi pystyä sivuttamaan mielestä ja keskityttävä positiiviseen. Harjoitellessa on hyvä käyttää ajanottoa, koska on täysin eri asia ajaa mielestään kovaa kuin kelloa vastaan oikeasti nopeita aikoja. Kellottamalla jonkun toisen kanssa on helppo verrata aikoja. Tuo poikii sitten kisatilanteisiin varmuutta ja mahdollinen kehitys näkyy myös kellosta.

Muistan keväältä Klaukkalasta, kun ajoimme Freelapien kanssa tiukkoja kisoja ja painotit aina sitä kuinka on tärkeätä ajaa mielummin kymmenen hyvää aikaa kuin yhdeksän epäonnistunutta ja yksi haamuaika jos haluaa pärjätä ulkomailla. Tietenkin välillä pitää kokeilla rajojaan, mutta kerro nyt vielä vähän tarkemmin miten Suomessa voi valmistatua nimenomaan ulkomaiden kisoihin?

Joo siis samoilla linjoilla mennään edelleen, onhan kymmenen tasaista laskua aina varmempi pohja pitkään laskuun. Juhana Koivistoa lainaten: 90% suoritus on 100% varmuus, kun taas 100% suoritus on 50% varmuus.. Tietty maailmanhuiput pystyvät ajamaan riskillä koko laskun, mutta ne eivät olekkaan noviiseja. Taitaa pojilla olla pari kisalaskua jo alla.

Lähtökohtana on kuitenkin se, että kun ajaa vain muutaman kisan vuodessa ulkomailla ja kaikkien pitäisi onnistua, ei tulos tai ulos ole vaihtoehto.

Onko kaikki ajaminen kisaan valmistautumista vai onko miestä näkynyt muissa hommissa?

Kyllähän tässä on useampana vuonna tullut ajeltua filmille DSP:n elokuviin, nytkin pitäisi olla mukavan näköinen pätkä tulossa uusimpaan elokuvaan. Eli kaikki netistä kärkkymään tammikuussa ilmestyvää Project North tuotosta (toim.huom. www.projectnorth.net).

Nyt loppusanat ja kiitokset, Millencolinin keikka kutsuu!

Rest is history!
Kiitokset vanhemmille, sponssseille ja managerille.
Viimeksi päivitetty 01.04.2009 08:09